Miten oppia pitämään jostakusta ihmisestä?

Helppoa. Sanot vain hänelle ”minä pidän sinusta” , ja sillä siisti. Sen jälkeen sinä pidät hänestä.

Näin yksinkertaista se tosiaan on. Ainakin, jos luottaa uuteen psykologiseen tutkimukseen, jossa 39 koehenkilölle näytettiin heille tuntemattomien ihmisten kuvia. 

 Koehenkilöt sanoivat jokaisen kuvan kohdalla käskyn mukaan sattumanvaraisesti joko “pidän hänestä” tai “en pidä hänestä”.

Myöhemmin kuvat näytettiin uudelleen toisessa järjestyksessä. Nyt koehenkilöt saivat itse arvioida kuvien kohteen miellyttävyyden. Nyt ne kuvat, jotka oli kerran tuomittu miellyttäviksi, olivat vielä huomattavasti useammin sellaisia joista pidettiin. 

Mitä tämä kertoo? Tutkijoiden mukaan pelkkä sanominen tallensi koehenkilöiden muistiin tiedostatta myös tuon arvion, vaikka se perustui vain sattumaan. Tämä alitajuinen yhteys palautti mieleen myös positiivisen tunteen kun kuva näytettiin uudelleen.

Imartelu on siis periaateessa vaarallista. Siinä voi vahingossa alkaa pitämään sellaisesta, josta ei olisi niin väliksi. Ja huomaa, että pelkkä kuvalle puhuminen riittää.

Mutta jos se on ok, niin silloin kannattaa laukoa kohteliaisuuksia ja imarrella. Samalla muut ihmiset muuttuvat mukavammiksi, ainakin mielikuvissa.

Ja tietysti kannattaa puhua toiselle livenä. Silloin voi laskea sen varaan, että toinen ajattelee olevan hyvien tapojen mukaista vastata kohteliaisuuteen.

Ansa on siinä, että hänkin huomaamattaan alkaa uskomaan sanoihinsa.

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=i-really-like-you

Foo Fighters:

Musiikkimakusi kertoo millainen olet, sehän jo tiedetään. Mutta asiaa voi katsoa myös toisin päin.

Aivotutkijat nimittäin väittävät, että musiikilla myös aktiivisesti muutat elämääsi ja persoonallisuuttasi. Ei ole siis lainkaan yhdentevää, mitä lataat iPodiisi. Tai millä sitä musiikkia kukin nyt kuunteleekaan.

Peruskokemus on tuttu. Kun kuuntelee rauhoittavaa musiikkia, rauhoittuu. Ja energisestä musiikista energisoituu. Ja suomalaisesta iskelmämusiikista tylsistyy. (Henkilökohtainen kokemus -ehkä joku voi energisoitua siitäkin…oudompaakin on nähty!).

Mutta nyt tutkijoiden pointti on, että tämä ei jää tähän. Vaikutus ei ole pelkästään psykologinen. Musiikilla voi vaikuttaa niin suureen osaan aivojen toimintaa, että sillä voi myös tietoisesti muuttaa omaa persoonallisuuttaan. Ja mielialojaan. Tapahtuu se tiedostamattakin, mutta jos sen osaa niin sen voi tehdä myös tarkoituksella.

Tutkijat väittävät, että tämä pätee jokaiseen. Osuvalla musiikilla voit kääntää huonon fiiliksen hyväksi, muokata muistojasi, tehdä itsestäsi onnellisemman, miellyttävämmän, tehokkaamman jne. Ja tietysti toisilla valinnoilla voi tehdä itsestään myös ihan päinvastaisen, vaikkapa flegmaattisen töykeän tylsimyksen.

Voit siis tarkoituksella vaikuttaa aivojen kemialliseen toimintaan, ihan samaan tapaan kuin on mahdollista tehdä lääkkeillä.

Varsinainen temppu on tietysti löytää musiikki, jolla voi muokata itsensä haluamaansa suuntaan. Siihen tutkijoilla on tarjolla muutama vinkki. Mutta valitettavasti ei valmiita soittolistoja.

Ensinnäkin, pitää tuntea itsensä. Periaatteessa rauhallisen rytmin musiikki rauhoittaa. Norah Jonesin Turn me on -biisin peruskomppi lyö 56 kertaa minuutissa. Eli jos sitä vertaa sydämen lyönteihin, tällä musalla pitäisi rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Mutta ei musiikki ihan niin yksinkertaista ole, jokainen lataa siihen oman merkityksensä. Toiset voivat energisoitua juuri tästä biisistä. Ei siis auta muu kuin kokeilla.

Toiseksi, pitää tietää että musiikkikin on tilanteesta kiinni. Sama musiikki voi toisessa hetkessä rauhoittaa, toisessa kiihdyttää.

Kolmanneksi, kannattaa opetella kriitikon taitoja. Tarkkaile eri musiikkien vaikutusta itseesi. Mitä mielikuvia siitä syntyy, mitä merkitystä on sanoituksilla ja tai rytmityksellä. Ja mitkä soittimet kuulostavat miellyttäviltä, mitkä taas ärsyttävät. Ja käytä näitä tietoja soittolistojen rakentamisessa.

Tutkijat sanovat, että kun näitä asioita tutkailee, voi siirtyä musiikin “kuuntelemisesta” sen “soittamiseen” itselleen. Se toimii vähän kuin rottakokeissa: kun tietty valo vilkkuu, jyrsijän aivot tietävät että nyt tulee herkkuja. Ei me olla niin paljon rottia kummallisempia, etteikö sama tapahtuisi meidänkin päässämme: tietyllä musiikilla voit aktivoida aivosi haluttuun suuntaan.

Teoriassa kuulostaa hyvältä idealta. iPodiin vaan eri tunnelmien ja mielialojen soittolistat ja siitä vaan voi “klik” säätää aivoihinsa oikean vaihteen. Tämähän on kuin scifi -elokuvista…

Tottakai silti hiipii mieleen epäilys, että onkohan se nyt ihan näin automaattista. Parempi kuitenkin vaan uskoa, koska placebo toimii ainakin. (Enkä nyt tarkoita sitä bändiä -ainakaan omalla kohdallani se ei toimi lainkaan…)

Blogi pohjaa tähän artikkeliin

http://www.latimes.com/health/la-he-play-list-brain-20120310,0,12560.story

Ja artikkeli pohjaa tähän kirjaan, josta ihan osuva kritiikki tässä:

http://stress.about.com/od/books/fr/Review-Of-Your-Playlist-Can-Change-Your-L…

Ja Foo Fighters! Energiaa vai uneliaisuutta?

Unohda psykologiset testaukset ja sen sellaiset! Ihmisen persoonallisuuden voi selvittää vilkaisemalla hänen iPodinsa soittolistaa. Tai CD-hyllyä, jos jollakin vielä sellainen on.

Tämä ei ole vitsi. Amerikkalaiset psykologit Jason Rentfrow ja Sam Gosling väittävät, että selvittämällä millaista musiikkia ihminen kuuntelee, saadaan todellakin hämmästyttävän tarkkaa tietoa myös hänen persoonallisuudestaan.

Heidän mukaansa esimerkiksi ekstrovertit ihmiset hakeutuvat kuuntelemaan musiikkia, jossa on raskaita bassokuvioita. Jazzin tai klassisen musiikin kuuntelijoilla taas on todennäköisemmin keskivertoa korkeampi älykkyysosamäärä. Ja he ovat myös luovempia.

Tutkimuksessa käytiin läpi jopa 36 000 ihmisen musiikkimaku ja verrattiin sitä heidän persoonallisuuteensa. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Tulokset ovat varsin yksityiskohtaisia.

Mutta tässä emme nyt sukella yksityiskohtiin. Nyt oikaistaan ja tehdään reippaita yleistyksiä. Musiikkimakusi tunnet, tästä voit katsoa millainen olet:

Pop

Jos soittolistallasi on Top 40 -hittejä, Rihanna soi ja muu sen tyylinen, niin todennäköisesti olet ulospäinsuuntautunut, rehellinen ja melko sovinnainen ihminen. Olet myös ahkera työntekijä.

Ja sorry, kovin luova et ole.

Rap ja Hip-hop

Stereotypia on, että tämän musiikin kuuntelijat ovat agressiivisia ja jopa väkivaltaan taipuvaisia. Mutta se on vain myytti. Tutkijat eivät löytäneet viitteitä tällaisesta.

Sen sijaan rappia kuuntelevat ovat varsin seurallisia ja heillä on hyvä itsetunto.

Country

Tämä vastaa jo hieman ennakkokäsityksiä. Kantrin ystävät ovat tavallisia, hyvin sovinnaisia ihmisiä. He ovat kovia tekemään työtä ja ulospäin suuntautuneita.

Vaikka kantrissa useimmiten nainen jättää ja mies jää itkemään -ja  lauletaan sana “Texas”-, niin todellisuudessa musiikkilajin ystävät ovat tunne-elämältään hyvin vakaita ja tasaisia

Rock ja heavy

Ja taas menevät ennakkokäsitykset pieleen. Rokkarit ja metalli-ihmiset ovat varsin lempeitä. Heillä saattaa olla pieniä itsetunto-ongelmia. Joskus he ovat jopa introvertteja, mutta eivät aina.

Luovia he kyllä ovat! 

Indie

Älykkäitä, sisäänpäin kääntyneitä, luovia, väittävät tutkijat. Lisäksi indie -rockin kuuntelijat ovat hieman vähemmän työsuuntautuneita. He ovat sen sijaan kunnianhimottomia ja hieman passiivisia. Ja pikkaisen huonoitsetuntoisia.

Ei siis kovin mairitteleva kuvaus…tai miten sen ottaa, tämähän on arvostuskysymys. Tässä saattaa olla piirteitä myös siitä, mitä pidämme “rock -elämäntapana”…

Dance

Lyhesti sanottuna: ulospäinsuuntautuneita, määrätietoisia ja itsevarmoja.

Klassinen musiikki

Klassisen musiikin rakastajat ovat pitkälle juuri sellaisia, mitä olisi arvannut ilman tutkimustakin. He ovat hieman sisäänpäin kääntyneitä, mutta elävät hyvässä sopusoinnussa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Älyä ja itsetuntoa löytyy. Luovuuttakin on vaikka muille jakaa!

Hitsi, oppisinkohan mä pitämään klassisesta…

Jazz, blues, soul

Näiden musiikkilajien diggareilla ei ole itsetunto-ongelmia!  He ovat fiksuja, seurallisia, luovia. Ja silti osaavat ottaa asiat rennosti. 

Pitää siis miettiä, mitä jatkossa lataa soittimeensa. Ai että mitäkö sieltä nyt löytyy? Tuo blogini vakituinen kuva-aihe kertoo sen kyllä. Ja kyllä minä tuon persoonallisuuden kuvauksenkin ostan muuten, paitsi tuon introverttiuden osalta. Sitä en kyllä ole! Vai?

Toki, olihan tämä kuin horoskooppeja lukisi. Aika monikin kuvaus osuisi aika lähelle jos haluaisi…

Tutkimuksesta:

http://psychology.about.com/od/personalitydevelopment/a/music-and-personality…

10 faktaa persoonallisuudesta:

http://psychology.about.com/od/personalitydevelopment/tp/facs-about-personali…

Foo Fighters:

Foliohattu ei suojaa ajatustenluvulta, väittävät viime päivien uutiset.

Me ei uskota.

Tiedämme, että tuo on taas uusi salajuoni. Sillä meidät vain yritetään saada riisumaan foliohatut päästämme, niin että CIA tai hallitus pääsee lukemaan ajatuksiamme rauhassa.

Juoneksi uutisen osoittaa sekin, että tutkimus jonka mukaan foliohattu ei muka suojaisi ajatustenluvulta, on tehty jo vuonna 2005. Ja siitä uutisoidaan vasta nyt! Miksi? Hah, ei me todellakaan noin halpaan mennä.

Mutta mistä tämä foliohattumuoti on alunperin lähtöisin? Kovin perusteellista historiakatsausta tästä aiheesta ei löytynyt, mutta jotain sentään selvisi.

Ilmeisesti sen syntysanat on lausuttu Julian Huxleyn tieteiskirjassa The Tissue-Culture King vuonna 1927 jossa sitä jo käytettiin suojana ajatustenlukua vastaan.

Sen jälkeen hatusta on tullut populaarikulttuurissa erilaisten vainoharhaisten salaliittoteoreetikkojen tunnus scifielokuvissa ja tv-sarjoissa. Tunnetuin kohtaus on elokuvassa The Signs, jossa Mel Gibsonin esittämä isä opettaa perheensä käyttämään foliosta taiteltuja hattuja suojana avaruusolioiden sähkömagneettisilta aalloilta, laserilta, ajatuksenluvulta ja etämielenhallinnalta.

Foliohatun sanotaan olleen roolissa usein myös X-files -sarjan sivuhenkilöillä. Mielikuvissani näin onkin, mutta selkeää hahmoa en muista, joten en vielä väitä tätä ihan totuudeksi.

Folion suojaavuudella on toki jonkin verran tieteellistä perustaa. Ainakin periaatteessa hyvin tehty hattu voisi muodostaa nk. Faradayn häkin, joka saattaisi jonkin verran ohjata voimakkaita radioaaltoja sivuun. Lisäksi Prisma Studion Absoluuttisen totuuden testissä saattoi nähdä omin silmin, miten tiukkaan kiedottu folio vaimensi kännykän.

Useimmiten folio toimii enemmän antennina. Kokeilepa kietoa AM-radio folioon, ja huomaat että ääni kuuluu vain paremmin tuon kuoren avulla.

Vuonna 2005 Massachusetts Institute of Technologyn tutkijat huomasivat empiirisessä tutkimuksessaan (aika leikkimielisessä, ks. linkki), että Yhdysvaltojen hallituksen käytössä olevilla radiotaajuuksilla foliohattu toimi päin vastoin kuin on tarkoitus. Se vahvisti signaalia, ei suinkaan estänyt sitä!

Mutta todennäköisintä on. että tuokin tutkimus on vain salajuoni jolla meidät yritetään saada luopumaan suojistamme.

Joten turha yrittää! Me ei riisuta foliohattujamme!

Tutkimus ajatustenluvulta suojaamisesta:

http://berkeley.intel-research.net/arahimi/helmet/

Ohjeet oman foliohatun taittelemiseen. Myös linkki Absoluuttisen totuuden testiin.

http://blogit.yle.fi/tiedeprisma/askartele-oma-foliohattu

Muuta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Tin_foil_hat

http://www.mediuutiset.fi/rytmis/foliohattu+ei+suojaa+ajatustenluvulta/a782414

Foo Fighters:

Unohda dieetit! Ovatko ne muka joskus onnistuneet pysyvästi muuttamaan painoasi? Ehkä joillakin joskus. Mutta useimmilla ne ovat ihan turhaa rehkimistä.

Ja tosiaan turhaa, sillä tutkimuksissa on selvinnyt, että laihtua voi paljon helpommilla konsteillakin. Tässä laiskan laihduttajan lista.

1. ota rokotus

Yksi yleisimpiä flunssaviruksia, Ad-36, aiheuttaa tutkimusten mukaan myös ylipainoa. Kyllä -siis ihan tavallinen flunssavirus!  Tutkimusten mukaan virus kasvattaa sekä rasvasolujen määrää että niiden kokoa.

Tuota virusta vastaan voisi ilmeisesti helposti kehittää oman rokotteen. Mutta sitä odotellessa voi ottaa esim. influenssarokotuksen. On nimittäin mahdollista, että sen aiheuttajalla on samantapaisia vaikuksia soluihimme. Ja kaikki muutkin tulehduksia estävät rokotukset peliin vaan!

2. Ota rennosti

Jokapäiväinen stressi näyttää nostavan painoamme. Nimeomaan sellainen pieni, tasainen, jokapäiväiseen elämään liittyvä stressi. Se lisää kortisolin tuotantoa, joka taas kasvattaa ruokahalua. Joten ota rennosti vaan -ja paino pysyy kurissa.

3. Ota viileämmin

Laske asuntosi huonelämpötilaa. Italiassa tehdyn tutkimuksen mukaan se kolmannes ihmisistä, joiden huonelämpötila on korkein, on kaksi kertaa todennäköisemmin ylipainoista väkeä kuin ne palelijat.

Lisäksi 18 astetta näyttää olevan raja, jonka alapuolella keho alkaa polttamaan nk. ruskeaa rasvaa pitääkseen itsensä lämpimänä.

4. Syö proteiinia

Tutkimukset näyttävät osoittavan, että jos ruokavalio painottuu valkuaisaineisiin, paino pysyy kurissa. Eikä tämä merkitse sitä, että pitää välttämättä olla muodikas ja ryhtyä karppaajaksi. Ravinnon painopisteen muuttaminen tuohon suuntaan rittää -eikä tarvitse kärsiä ainakaan ankaraa nälkää.

5. Katso ruokasi pakkauksia

En nyt tarkoita, että lue ne kalorilukemat pakkausten kyljistä. Toki sekin auttaa, mutta tässä on nyt kiinnostavampi juttu. Jotkut pakkausmateriaalit sisältävät kemikaaleja, jotka voivat vuotaa elintarvikkeisiin tai juomiin. Ne saattavat vaikuttaa hormonitoimintaan, tavalla joka kasvattaa kehon massaa.

Tuossa alla olevassa linkissä tästä enemmän.

Mutta, nämähän ovat vinkkejä laiskalle laihduttajalle, joten tämän neuvon voi kyllä skipata ylikin koska tähän asiaan perehtyminen tuntuu jo käyvän työstä…

6. Sammuta valot

Ohion yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että hiiret, jotka nukkuivat valot päällä, painoivat 10 prosenttia enemmän kuin pimäessä nukkuvat lajitoverit. Vaikka ne saivat täsmälleen saman verran ruokaa.

Tämä johtunee siitä, että valo säätelee myös elimistön sisäistä kelloa ja sitä kautta aineenvaihduntaa.

Tämän pitäisi toimia, vaikka et olisikaan hiiri.

7. Muuta maalle

Ilmansaasteet näyttävät aiheuttavan sen, että rasva alkaa kerääntymään vatsan ympärille. Se lisää myös 2-tyypin diabeteksen riskiä selvästi.

Kokeessa hiirillä, jotka joutuivat hengittämään jatkuvasti saastunutta ilmaa, oli 10 viikon jälkeen 50 prosenttia enemmän rasvaa vatsan seudulla kuin puhdasta ilmaan hengittäneillä.

Varsinkin jos olet hiiri, kipin kapin pois keskustasta!

8. Vaaka-asento kunniaan!

Aikuiset, jotka nukkuvat keskimäärin 6,3 tuntia yössä, ovat tutkimusten mukaan ylipainoisempia kuin he, jotka nukkuvat noin 7,2 tuntia. Sama ilmiö on todettu myös lapsilla, tuntimäärien toki ollessa suuremmat.

Hiiret, teidän tuloksistanne ei ole tietoa, mutta uskoisin että tämä sopii myös teille.

Syy tähän on ilmeisesti se, että unenpuute vähentää leptiinin eritystä, joka on ruokahalua hillitsevä hormoni. Ja se lisää greliinin eritystä, joka taas lisää ruokahalua.

Pysy siis sängyssä!

9. Pukeudu huonommin.

Muodollinen ja tyylikäs pukeutuminen tarkoittaa yleensä myös tiettyä epämukavuutta, Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka pitävät rennompia vaatteita, liikkuvat päivässä jopa kahdeksan prosenttia enemmän kuin epämukavasti pukeutuneet, Viikkotasolla tämä lisää energiankulutusta jo merkittävästi.

10. Punnitse itsesi usein

Amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset, jotka punnitsivat itsensä päivittäin, onnistuivat painonhallinnassa.

Tämän tutkimuksen kohdalla herää kyllä epäilys, että meniköhän nyt syyt ja seurakset sekaisin…minkähän takia he kävivät vaa’alla?

Mutta toisaalta, oli asia nyt niin tai näin, homma näyttää toimivan. Joten joka aamu tai ilta puntariin! Ei siitä paljon vaivaa ole.

New Scientistin artikkeli, johon tämä blogi pääsosin pohjautuu:

http://www.newscientist.com/article/mg21228441.200-eight-lazy-ways-to-lose-we…

Osa vinkeistä on sovellettu myös tästä vuoden takaisessa blogistani:

http://jpheiskanen.posterous.com/tee-kavereistasi-laskeja-vinkkeja-satunnaisel

ja Foo Fighters:

Tarina “tappajaviruksesta” kuulostaa Hollywood -elokuvalta. Tai sellaisen alulta.

Onneksi todellisuudessa ei ole tapahtunut sitä, miten nämä katastrofielokuvat yleensä jatkuvat.

Mutta alku on tuttu: tiedemiehet luovat laboratoriossa koemielessä viruksen. Se osoittautuu yhdeksi kaikkien aikojen tappavimmista…. Ja tutkijat säikähtävät itsekin: hui, mitä tulikaan tehtyä!

Tiedätte, miten elokuva jatkuisi. Tosielämässä on päästy vain tähän vaiheeseen. Ja tarkoitus on, että tarina ei jatkuisi katastrofielokuvien käsikirjoituksen mukaan.

Hollantilaiset tutkijat professori Ron A. M. Fouchierin johdolla tutkivat viime vuonna pahamaineista lintuinfluenssavirusta H5N1. Tuo pelätty virus on tappanut yli puolet, 50-60 prosenttia, siihen sairastuneista ihmisistä. Mutta luojan kiitos, se on tarttunut vain linnuista ihmiseen -ei ihmisestä toiseen.

Nyt tutkijat kokeilivat, miten viruksen pitäisi muuntua, että siitä tulisi todellinen tappaja. Sellainen, joka irti päästessään tappaisi satoja miljoonia ihmisiä.

Ja hups,se kävi yllättävän helposti. Muutama muutos viruksen perimään ja se tarttui koe-eläiminä käytetyillä freteillä yksilöstä toiseen ilman välityksellä. Lehtiartikkeleja lukiessa tulee vaikutelma, että tutkijat säikähtivät itsekin, miten helposti hirviö syntyi.

Tieteellinen tulos oli siis selkeä: virus voi helposti muuttua “tappajavirukseksi”. Mutta samalla syntyi tilanne, jossa tutkijoilla oli jo käsissään tuo tappaja. Mitä sille pitäisi tehdä? Ja entä jos hirviö karkaa tutkijoilta, niin kuin joskus on herkästi tarttuvien virusten kohdalla tapahtunut? Kaikista varotoimenpitesitä huolimatta. Näinhän elokuva aiheesta jatkuisi.

Silloin tohtori Fouchier olisi tosielämän tohtori Frankenstein.

Ennen joulua Yhdysvaltojen terveysviranomaisetkin huolestuivat asiasta. He vetosivat tieteellisiin julkaisuihin, että tutkimuksen yksityiskohtia ei paljastettaisi, Muutenhan joku bioterroristi tai jopa pahaa tarkoittamaton amatööri saattaisi niillä ohjeilla synnyttää hirviön.

Näin tapaus on nostanut esiin kaksi eettistä kysymystä. Ensiksi. saako tuollaisia viruksia ylipäänsä tehdä? Onko niistä vastaavaa hyötyä? Ja toiseksi, saako niistä tutkimuksista kertoa vapaasti kaikille?

Viime torstaina 19.1. tutkijat itse julkaisivat artikkelin, jossa he vastasivat näihin kysymyksiin.

Heidän mielestään tutkimus on ok. Se tuottaa tietoa joka voi pelastaa miljoonia ihmishenkiä. Nyt tiedetään, että virus voi muuntua helposti ihmisestä toiseen tarttuvaksi menettämättä ärhäkkyyttään. Aikaisemmin on oletettu, että muunnosten myötä viruksen vaarallisuus todennäköisesti vähenisi. Siksi varotoimet osataan jo nyt mitoittaa tarpeeksi tehokkaiksi. Toiseksi, tämä tarjoaa mahdollisuuden jo etukäteen kehittää muunnoksia vastaan viruslääkkeitä ja ehkä rokotuksiakin.

Julkistamiskysymykseen he vastasivat, että tieto on saatava kaikille. Nimittäin menetelmät löytyvät alan perusteoksista muutenkin. Ja jos tieto vaarallisista muutoksista on saatavilla, laboratoriot ympäri maailmaa voivat tarkkailla, esiintyykö samanlaisia luonnollisissa viruksissa. Ja osaavat tehdä testejä niiden varalle sekä kehittää lääkkeitä ja rokotuksia.

Lisäksi tutkijat sanovat, että bioterrorismin vaara on paljon pienempi, kuin se riski, että virus muuttuu luonnossa tappajaksi.

Kuulostaa järkevältä. Mutta toisenlaisiakin ääniä on kuulunut.

Tuo julkistamisen puolustuspuheen olen valmis hyväksymään -vaikka eipä tässä taideta minun mielipidettäni kysellä… Jos tuollaisen tappajaviruksen leviämistä pystytään estämään, tottakai tutkijoilla pitää olla kaikki tieto käytössä hyvissä ajoin.

Bioterrorismin uhka varmasti on olemassa. Mutta tämä on tappaja joka ei erottele kansallisuuksia, aatteita, uskontoja tai ketään -se tuhoaa kaikki. Sellaisen aseen käyttö ei palvelisi terrorisminkaan päämääriä. Sekopäitä sitten on aina olemassa, mutta sitä riskiä pitää arvioida hyötyjä vastaan.

Ehkä siis ihan yksityiskohtaisia “näin teet tappajaviruksen” -ohjeita ei kannata julkistaa. Mutta se tieto, minkä tutkijat ympäri maailmaa tarvitsevat, pitäisi kyllä olla saatavissa. Mieluiten tarpeeksi mominutkaiseen tiedeslangiin kätkettynä. Tämä viimeinen onnistunee tutkijoilta pyytämättäkin.

Tietysti tästä viranomaisten vaatimuksesta aluksi nousi sensuurikeskustelu. Avoimuus on yksi tieteen perusperiaatteista. Mutta ei tarvitse olla etiikan opintoja takana tajutakseen, että jos vastakkain on miljoonien ihmisten henki ja avoimuus, kumpi on tärkeämpi.

Mulla on etiikan opintoja takana, joten voin lisätä, että vaikeaksi asian tekee se, ettei varmasti tiedä, kumpi vaihtoehto niitä henkiä pelastaa. Koska viruksista en juurikaan ymmärrä, vastaaminen tähän jää viisaammille.

Mutta olisiko virusta sitten aluperinkään saanut tehdä? Alan tutkija Michael Eisen kirjoitti blogissaan, että loppujen lopuksi tulos oli, että okei, näin jos virus muuttuu niin siitä tulee tappaja. Mutta mahdollisia muunnoksia, jotka johtavat samanlaiseen hirviöön on paljon. Jos löydettiin yksi tapa, se ei paljon auta jos virus etsii toisen reitin smaan lopputulokseen. Joten Eisen on sitä mieltä, että parempi kun eivät olisi tähän alunperinkään ryhtyneet.

Eilen, 20. tammikuuta, hollantilaistutkijat ilmoittivat että keskeyttävät tutkimuksen 60 päiväksi. Ja he kutsuivat koolle kansainvälisen asiantuntijaryhmän arvioimaan tutkimuksen hyödyllisyyttä ja keskustelemaan, miten riskit saataisiin mahdollisimman pieniksi.

No, minua ei ole kutsuttu, mutta kerron kaiken varalta mielipiteeni. Voi olla, että tuollainen tappajavirus syntyy helpostikin luonnossa. Vaan eipä ole vielä syntynyt. Joten olisin sittenkin tyytyväisempi, jos sitä ei olisi valmistettu laboratoriossakaan.

Mutta nyt kun meillä on jo se virus, parempi olisi tehdä niin, että ottavat tarvitsemansa tiedon talteen. Ja sitten tuhovat sen viruksen.

Tutkijoiden artikkeli, jossa kertovat miksi tällainen tutkimus pitää tehdä ja julkistaa:

http://www.sciencemag.org/content/early/2012/01/18/science.1218376.full.pdf

Ilmoitus 60 päivän tutkimustauosta:

http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/481443a.html

Tutkija Michael Eisenin blogi aiheesta, erittäin hyvä blogi vielä

http://www.michaeleisen.org/blog/?p=801

Ja nyt laitetaan apokalyptisempi kuva Foo Fightersista:

Vuosilistojen aika! Mahtavaa, saa kirjoittaa omista kirjoituksistaan. Ja olla nostalginen!

Tähän alkuun pieni blogini syntyhistoria. Sitten listaus vuoden 2011 huipuista ja aallonpohjista. (Voit siis toki hypätä suoraan sinne).

Tämä “Tiedettä kevyesti” on nk. vahinkolapsi. Talvella, - näköjään 22. helmikuuta - tutustuin huvikseni Posterouksen blogipohjaan. Työtoverin päivällä opastettua. En tietenkään ollut ehtinyt silloin työaikaan keskittymään.

Yksinkertainen pohja. Naputtelin siihen huvikseni tekstiä Yle tieteen nettivuilla päällimmäisenä olevasta uutisesta. Kuvakin piti kokeilla ladata, otin koneeltani oman kännykkäkuvani AC/DC -konsertista.  Se kun sieltä ekana tuli vastaan, tarpeeksi neutraalina.

Ei muuta kuin “julkaise” .

Kuvittelin todella, että sen lukee korkeintaan tämä työtoverini. Seuraavana aamuna oli jo yli 300 lukijaa…hups! Pakko tehdä toinen, ei tällaiset huitaisut voi kerätä lukijoita…yli 400 vuorokaudessa! Viikonlopulla molemmilla jo yli 1000 lukijaa. Ehkä laskuri ei kertonut ihan totuutta, mutta numero on aina numero. Niin jäin koukkuun omaan vahinkoblogiini.

Täytyy nyt toki mainita, että olen kirjoittanut ammatikseni vuosia, olihan tässä pohjaa -mutta siltä tämä oli ihan tällainen ei-suunniteltu juttu….

Tämähän ei ole olevinaan mielipideblogi, vaan enemmän “faktojen poimimista”. Mutta ei tämä täysin objektiivista journalismiakaan ole, siksi pidän tämän omissa nimissäni ja harkitun “amatöörimäisenä” kuvien ja tyylin osalta. Ei tule paineita. Toki faktojen olisi tarkoitus olla kohdallaan, mutta myönnän kyllä että oikaisen reippaasti mutkia ja tulkitsen aika suorasukaisesti -siinä toivossa että lukijatkin ymmärtävät sen. Ja tunnutte ymmärtävän.

Nyt siihen vuosilistaukseen.

Vuoden 2011 luetuin blogi oli, omaksikin yllätyksekseni, tämä joka on otsikoltaan “Kuinka narsisti vaihtaa sähkölampun?”. Ei tietysti ihme, psykopaatit ovat kiinnostavia:

http://jpheiskanen.posterous.com/kuinka-narsisti-vaihtaa-sahkolampun

Olisin nimittäin itse veikannut lukijahitiksi tätä, “Tee kavereistasi läskejä! Vinkkejä ihmisvihaajalle”. Sitä itse pidän 2011 onnistuneimpana blogina, lähinnä koska koin oivalluksen silloin tämän käänteisen näkökulman löytämisessä. Ja oli tässä silloin omaakin tunnetta mukana, joten tämä on yhä oma suosikkini:

http://jpheiskanen.posterous.com/tee-kavereistasi-laskeja-vinkkeja-satunnaisel

Tämä “Juoruilu muuttaa maailmaasi -huonommaksi” oli taas kaikkein 2011 jaetuin blogi. Ja omaan top 3:een tämä kyllä kuuluu, ihan sisältönsä takia. En muista miten tyyli onnistui -enkä nyt vilkaise, katsokaa te ja kertokaa :-)

http://jpheiskanen.posterous.com/juoruilu-muuttaa-maailmaasi

Tätä ei niin paljon luettu, mutta tämä voittaa sarjan “2011 eniten hierottu”. Pidin aiheesta, mutta en saanut tekstiä sitten millään loksahtamaan. Tämä oli draftina varmaan viisi päivää enkä oikein keksinyt siihen mitään twistiä (yleensä multa menee 30-60 min/teksti -ei näitä liikaa hierota!), Lopulta otin Kapteeni Haddockin kirosanat mukaan tähän ja sitten se jotenkuten toimi. Mutta en vieläkään ole tähän ihan tyytyväinen, paitsi tuohon sisältöön. Sen osalta omaan top 3:een kyllä, tyyli ja rakenne häiritsee yhä. Mutta itse ajatus, että jokainen ihminen tarvitsee luotettavan “kiroilukaverin”, elähdyttää elämääni yhä!

http://jpheiskanen.posterous.com/riivattu-semafori-kiroilu-auttaa-kaikkeen

Tämä on sitten pahnanpohjimmainen, 2011 vähiten luettu. On se uusinkin, joten se on ehtinyt vähiten aikaa keräämään lukijoita. Mutta kyllä sen jo näkee, että ei se tuosta paljon enää nouse. Laiskasti kirjoitettu, ei selkeää kärkeä, ei käännettyä näkökulmaa (sitä twistiä) eikä edes myyvää otsikkoa jolla saisi hämättyä… mutta ei sen nyt sitten taas NIIN huono ole etteikö sitä kehtaisi tässä mainita:

http://jpheiskanen.posterous.com/silmasi-kertovat-sinusta-liikaakin

Ja lopuksi vuoden 2011 mitättömin.  Miten valitse nopeimman kassajonon? Hyvä otsikko, paljon lukijoita -mutta missä sisältö? Ei missään…koska eihän tuohon otsikon kysymykseen löydy lopullista vastausta.

http://jpheiskanen.posterous.com/miten-valitset-nopeimman-kassajonon

Sitten vielä  vuoden 2011 kirjoittamattomat. Mieleen on jäänyt kolme aihetta, joista oli mielessä blogata,mutta ovat jääneet.

Ensimmäinen jäi tekemättä, koska aihe oli niin makaaberi. Vieläkin puistattaa: tarinan mukaan giljotiinissa mestattujen irtopäät “elivät” vielä jonkun minuutin, saattoivat iskeä silmää tms… onko tämä mahdollista? Se on nyt tutkittu. Olin tehdä blogin, mutta se oli niin synkkä aihe, että aina oli joku hauskempi juttu tarjolla. Mutta olihan tässä aiheessa oma pimeä kiinnostavuutensa. Tutkimuslinkki on kyllä tallella… ??

Toinen kirjoittamatta jäänyt on uutinen, miten arkeologit juhlivat suurimpana löytönä sitten Tutankhamonin hautaholvin… arvakaas mitä? Ette arvaa: aidon Johnny Rotten -graffitin löytymistä 70 -luvun seinästä!! Tämä jäi kirjoittamatta lähinnä siksi, että tuossa se asia olikin eikä siitä ole paljon muuta kirjoittamista.

Ja kolmatta en oikeastaan kerro, koska voisin aloittaa sillä vuoden 2012. On  vihdoin löytynyt nimittäin tiedeuutinen, johon blogini nykyiset Foo Fighters -kuvat sopivat ilman aasinsiltoja! Olkoon tämä teaser ensi vuoteen.

Joten kohti blogivuotta 2012.

Tässä linkki tuohon Rotten -uutiseen, tuskinpa siitä koskaan enää bloggaan:

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2011-11/uoy-jrg111811.php

Ja tietysti Foo Fighters:

Iänikuinen klisee on, että silmät ovat sielun peili.

Ja se on totta.

Jos ihmisen silmiin osaa katsoa oikein, varsinkin pupillien mustiin aukkoihin, ne kertovat todella paljon. Amerikkalainen psykologian tutkimukseen keskittynyt Psyblog on koonnut kymmenen asiaa, jotka voidaan päätellä ihmisen silmistä. Tutkitusti.

Ja tässäpä muutama konreettinen asia malliksi.

Ensimmäiseksi silmät kertovat, milloin joudut ajattelemaan kovasti. Mieti vaikkapa keihäänheiton sääntöjä. Varsin yksinkertaiset  -ja pupillisi pysyvät ennallaan Mutta jos matkustat Britanniaan, katsot krikettipeliä ja yrität tajuta mistä ylipäänsä on kysymys, pupillisi laajenevat.

Tutkimusten mukaan monimutkaisten asioiden työstäminen aivoissa nimittäin laajentaa pupilleja välittömästi.

Sitten kun olet vihdoin hiffannut mistä kriketissä -ehkä- on kysymys, yritäpä selittää säännöt jollekulle toiselle. Hänen pupillinsa laajenevat samalla tavoin kuin sinulla äsken. Mutta pian tulee hetki, jolloin ne yhtäkkiä supistuvat. Se on se käännepiste, jolloin hän putoaa lopullisesti kärryiltä.

Tutkittua tämäkin, näin tapahtuu sillä hetkellä kun aivot yrittävät käsitellä tietoa, joka on infomäärältään yli 125 prosenttia siitä, mihin ne oikeastaan pystyisivät.

Pupillit paljastava myös, kiinnostaako keskustelukumppaniasi puheesi lainkaan. Tutkimuksissa havaittiin, että kun ihminen alkaa kuunnella jotain asiaa, pupillit laajenevat. Mutta ne pysyvät laajoina vain niin kauan kuin hän on todella kiinnostunut asiasta.

Tämä ehkä pätee myös seksuaaliseen kiinnostukseen. Mutta se ei ole niin selvää, tästä on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Voi olla huono idea tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tällä alueella pelkästään pupilleihin tuijottelemalla.

Mutta jos joku inhoaa sinua, sen voi päätellä silmistä. Hänen pupillinsa supistuvat, kun hän katsoo sinua. Tämänhän olemme oppineet jo sarjakuvista ja saippuasarjoista, se kuuluisa “pistävä katse” tarkoittanee juuri tätä.

Sitten on yllättävämpi tulos. Silmistä voi päätellä myös ihmisten poliittisia kantoja. Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat tunnettujen polittikkojen kuvia, ja kun oman poliittisen kannan johtohahmojen kuva tuli eteen, pupillit pullahtivat suuremmiksi. Vastakkaisen kannan edustajien kuvat saivat ne supistumaan.

Kipu toimii toisinpäin kuin tuosta edeltävästä olettaisi. Vaikka se on epämiellyttävää, se laajentaa pupilleja.

Pupilleja ympäröivä silmän iiris voi kertoa jopa persoonallisuudesta. Jos iiriksen pienet vaot näkyvät, ihminen on luonteeltaan arvaamatomaton. Sen sijaan iiriksestä lähetevien viivojen näkyminen kertoo “lämminhenkisyydestä”. Kuulosta melkeinpä kädestäennustamiselta, mutta tällä on ihan looginen selitys. Näitä silmän osasia säätelee sama geeni, joka vaikuttaa mainittuihin luonteenpiirteisiin.

Periaatteessa nämä ovat niin pienen pieniä liikkeitä silmissä, että niitä ei oikeastaan pitäisi nähdä. Mutta psykologit ovat havainneet, että ihmiset ovat hämmentävän taitavia huomaamaan nämä tiedostamattaan. Niiden avulla tulkitsemme toisimmme todella hyvin.

Vaikka sanoilla väittäisi mitä, silmät kertovat aina enemmän. Siksi kunnon valehtelukin on niin vaikeaa.

Artikkeli

http://www.spring.org.uk/2011/12/what-the-eyes-reveal-10-messages-my-pupils-a…

Pupillien pienten muutosten havainnoinnista

http://cercor.oxfordjournals.org/content/18/12/2729

Foo Fighters

Jokainen tietää itse parhaiten, mistä asioista pitää. Ja mihin esimerkiksi laittaa rahansa. Näin ainakin uskomme.

Ja yhtä vakuuttuneita olemme siitä, että tiedämme nämä asiat kyllä parhaiten muidenkin osalta.

Vain jälkimmäisessä väitteessä olemme oikeassa.

Uusien tutkimustulosten mukaan kaverit, tai jopa tuntemattomat, antavat yleensä parempi neuvoja kuin mitä me itse annamme itsellemme.

Koe tästä tehtiin niin, että opiskelijat osallistuivat speed datingiin, jossa he tapasivat tuntemattomia ihmisiä viiden minuutin ajan. Tuohon koetilanteeseen on helppo eläytyä.

Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Ja että sinulla olisi tarjolla joko valokuva pian kohtaamastasi henkilöstä, tai sitten toisen tuntemattoman ihmisen oma arvio siitä, miten hän oli viihtynyt tuon ihmisen seurassa. Kumpaan mieluummin perustaisit arviosi siitä, miten tulet viihtymään tuon ihmisen kanssa?

Suurin osa kuulemma ajattelee, että muiden arvioista viis, jokainen on yksilö ja viihtyy eri ihmisten seurassa. Ja siksi useimmat päättävät luoda arvion valokuvan perusteella.

Tässä sitten mennään pieleen. Kun asiaa testattiin kokeellisesti, muiden arvioon olisi kannattanut aina luottaa. Ne menivät kohdalleen, omat arviot selvästi enemmän metsään.

Kokeen toinen vaihe oli mielestäni oikeastaan vielä kiinnostavampi. Eli miten hyvin ennustamme, pidämmekö tietystä suklaakeksistä?

Kenen luulisit tuottavan paremman ennustuksen siitä, tuletko pitämään tietystä keksistä? Itsesi, kun kuvittelet syöväsi keksin? Vai jonkun toisen, joka katselee arviointitilannetta sivusta?

Niin hämmentävää kuin se onkin, tuo vierestä katsoja tietää aina paremmin.

Tutkijoilla on kyllä ymmärrettävä selitys tähän. Se, mistä oikeasti pidämme, on meille paljon selvempää alitajunnassa kuin tietoisuudessa. Sitä kun sotkevat monet muutkin tekijät ulkopuolta. Vierestä katsoja taas on yleensä todella hyvä lukemaan viestejä toisen ihmisen alitajunnasta erilaisten mikroilmeiden jne. kautta. Siksi toinen ihminen todellakin usein tietää mitä haluamme paremmin kuin me itse.

Ainahan me hoemme, että “helppo se on sivusta neuvoa…”. Ja niinhän se onkin, mutta tuo näyttää olevan totta ilman mitään ironiaa.

Sivusta ON helpompi neuvoa.

Kannattaa siis kuunnella kavereita. Ainakin suklaakeksiä valitessa.

Blogi, johon tämä pikainen kirjoitelma pitkälle pohjaa:

http://www.spring.org.uk/2011/12/the-impressive-power-of-a-strangers-advice.p…

Ja itse tutkimus (varsinainen teksti vaatii rekisteröitymisen)

http://www.sciencemag.org/content/323/5921/1617

Ja kuva Foo Figtersistä. Koska tiedän paremmin kuin te itse mistä pidätte, niin FF:a kannattaa mennä kuuntelemaan livenä. Pidätte siitä, enemmän kuin levyllä. Vielä enemmän pidätte bändistä Biffy Clyro. Se lämmitteli FF:a viime kesänä Helsingissä ja jos se tulee uudelleen, menkää ihmeessä kuuntelemaan!